Rodenbach vs. Rodenbach Grand Cru

Avainsanat

,

Jatketaan vielä hieman olutlinjalla, vaikka sumu puskeekin jo kaupunkiin sisään ja ilma viilenee niin, että viinikin alkaisi kohta kai maistua.

Eräs kaikkien aikojen suosikki hapanoluistamme on pitkään ollut Rodenbachin punainen. Valmistajalta on täälläpäin maailmaa saatavilla sekä tavallinen että Grand Cru -versio aiheesta, ja kun kaapissa kerrankin sattui olemaan molempia samaan aikaan, päätimme vihdoin tehdä pienen vertailun näiden välillä.

Rodenbach

Vasemmanpuoleinen Rodenbach on väriltään tummahkon luumunpunainen. Tuoksu oli hyvin mieto, mikään ei varsinaisesti pompannut esiin, mutta maultaan tämä on selkeästi hapan lagerolut, kevyt ja raikas, seassa mm. mallasta ja hiven kahvia. Hyvä, virkistävä hapanolut, erinomaisen mainio ruokaolut!

Grand Cru on toveriaan moniulotteisempi veijari. 2/3 oluesta on kypsytetty tammessa, ja oluen mainitaan olevan omiaan myös kellariin. Meillä se ei ole ehtinyt koskaan sinne asti… krhm. Noniin, väriltään tämä olut on tumma, kahvinvärinen. Tuoksu on hivenen makea, ja suutuntuma kaveriaan huomattavasti robustimpi. Ensi huikasta lähtien suussa on bileet, joihin kaikki makunystyrät on kutsuttu: hiven makeutta, vähän sitruksisuutta, on kirsikkaa, mallasta ja huomattava tujaus brettanomycis -bakteerin aiheuttamaa kumisuutta. Ja sitten se tammi. Ja ei muuta kuin uutta huikkaa perään, tämä on niitä oluita joita huljuttelisi suussaan mieluusti vaikka litran verran. Menee ruoan kanssa, mutta myös loistava seurustelu- ja puheenaihejuoma!

PS. Emme nähtävästi ole ainoita, joille Rodenbachin Grand Cru on kolahtanut. Olutsivusto poikineen antaa tälle oluelle hyviä arvosanoja.

Mainokset

Hommahan hapantuu

Avainsanat

, ,

Mitä pidemmälle helteet täällä jatkuvat, sitä enemmän ihmisen tekee mieli nauttia oluita viinin sijaan. Jokunen vuosi sitten ihastuin ikihyviksi Belgialaisiin lambiceihin, ja olen siitä lähtien laajentanut tutkimusretkiäni myös muihin hapanoluisiin. Koska lambicit ja hapanoluet ovat usein matala-alkoholisia, ovat ne mitä oivallisimpia virkistysjuomia esimerkiksi viinitarhahommissa vietetyn päivän jälkeen!

Kalifornian ollessa vielä melkoisesti IPA- ja humalatripillä, ainakin mitä pienimuotoiseen oluentuotantoon tulee, kajahtaa Portlandista ilokseni viimeisempiä trendejä olutrintamalla; kaupungista löytyy tusinoittain mikropanimoita, ja allekirjoittaneen ehtymättömäksi riemuksi useampiakin hapanoluisiin erikoistuneita! Valitettavasti Portlandin herkut eivät Kalifornian kauppoihin ole vielä turhan laajalti eksyneet, mutta onneksi kaupunki on sopivasti puolivälissä matkalla sukuloimaan… 😉

Cascade1
cascade2Viime reissulla pistäydyimme Portlandissa Cascaden panimossa, jossa nautiskelimme nestemäisen brunssin ja tankkasimme b-vitamiinivarastot vähäksi aikaa täyteen. Alkaen 2 taalaa per maistiainen, ja se olutlista on muuten pitkä! Vaikka kaksi unssia on sangen maltillinen maistiainen – juuri riittävä mielipiteen muodostamiseen ja pieneen nautiskeluun, mutta ei yhtään liikaa, jotta jää tilaa maistella muitakin – ei meillä siltikään ollut mitään saumaa maistella koko listaa läpi. Parhaamme yritimme.

cascade4Tarjolla oli maistiaisia aina tynnyrissä hedelmien kanssa kypsytetyistä hapanoluista perinteisempiin ”maustamattomiin” versioihin. Muitakin oluttyylejä listalta löytyi, ainakin jotain IPAa, sekä yksi siideri, mutta niihin en valitettavasti ehtinyt tutustumaan. IPA nyt olisi muutenkin jäänyt tutustumatta, allekirjoittanut kun tuppaa saamaan jo pienemmästäkin määrästä humaloitua olutta melkoisen mojovan päänsäryn. Liekö kyse jostain humala-allergiasta, mene ja tiedä, mutta minulta IPAt silti jäävät maistelematta.

cascade3Kahdesta sesonkioluesta itsenäisyyspäivän kunniaksi pantu ”Red, White and Brew” oli jotain niin hyvää, että kieli meni mennessään, eikä cantaloupe -melonin kanssa kypsytetty ”Run Like A Cantaloupe” paljoa toverilleen maukkaudessa hävinnyt. Molemmissa marjat ja hedelmät olivat läsnä, mutta vaikka tuoksussa olisi ollut tuhdimminkin hedelmää – ensinmainitun tuoksu oli jopa hieman viinimäinen marjaisuudessaan – oli suutuntuma molemmissa hyvin tasapainoinen. Vähän itkaisin mielessäni sitä, ettei sesonkioluita voinut ostaa mukaan, mutta onneksi sentään monia muita panimon tuotteita saattoi viedä tuliaisiksi!

cascade5Jos siis tie vie Oregonin Portlandiin, ja jos sinulla on muutama ylimääräinen tunti eikä ajovelvollisuutta vähään aikaan, käy ihmeessä testaamassa tämän panimon herkkuja! Maistiaishuone toimii myös ravintolana ja ruokalista näytti sangen houkuttelevalta, mutta jätimme tällä kertaa kiinteän ravinnon nauttimisen muille, joten en osaa sanoa siitä enempää.

cascade6
Ja tämän naapurissa löytyy myös muita panimoita, mm. Base Camp Brewing Company, Buckman Botanical Brewery ja Commons Brewery muutaman mainitakseni.

Joseph Phelps Eisrebe 2012

Avainsanat

,

EisrebeMoi! Täällä ollaan yhä elossa, mutta kirjoittaminen pääsi jäämään hieman retuperälle kun ensin tammikuun tipaton ja sittemmin elämä, musiikki ja viinitilan työt ovat vieneet allekirjoittanutta kuin litran mittaa. En valita 🙂

Tänään esittelyssä jälkiruokaviini! Joseph Phelpsin Eisrebe eli jääviini oli mitä maukkain yllätys. Väriltään tumman kullan värisen, lähes öljymäisen tunnun omaavan viinin tuoksu oli melko intensiivinen ja miellyttävä sekoitus aprikoosia, appelsiinia ja keltaisia rusinoita. Ei ihan kuivan mutta ei varsinaisesti ällömakean viinin maku yllätti intensiivisyydellään! Kielen päälle ropsahti aimo kimppu kieloa seuranaan appelsiinimarmeladi ja aprikoosi. Viipyilevä, hedelmäinen ja pehmeä lopetus.

Tätä viiniä voisin juoda niin suklaakakun kuin creme bruleenkin kanssa, mutta toimi myös ihan niineen jälkiruokana. Pitäisi saada lisää jostain… Hyvää viikonloppua!

Tasmanian Pinot Noir! Pirie Sigma 2005

sigmaNo nyt on lasissa mielenkiintoista juomaa. Mies oli heräteostanut paikallisesta juomaliikkeestä otsikonmukaisen Pinot Noir -valmisteen, ja täytyy sanoa, että tämä Tasmanian tuote vakuuttaa täysillä!

Väristä huomaa, että viinillä on ikää; granaattiin taittava punainen viini näyttäytyy lasissa melko intensiivisenä Pinot Noiriksi. Nenäkarkkia löytyy koko saaren mitalta: tummia kypsiä luumuja ja kirsikoita, hieman vaniljaa, tammeakin tuoksahduksen verran, paljon maata ja lämmintä kypsyyttä. Suussa tämän kuivan ja keskitasoa hieman hapokkaamman viinin tanniinit yllättävät, mutta iloisesti! En ole tottunut ihan näin robustiin ja kuitenkin tasapainoiseen pinot noiriin, voisin helposti luulla syrahiksi tai joksikin sekoitukseksi. Suussa on hapokkaan kirsikan ja rapsakan luumun lisäksi ainakin sikariaskia ja itse piipputupakkaakin, hyvin muikeasti vetäytyy posket sisäänpäin. Lisää, nam!
Sangen pitkä lopetus on huikalla, maut viipyilevät ja muuttuvat suussa, kuivassa ja hapahkossa lopetuksessa on jopa jotain kermaista.

Nelisen kymppiä piti tästä hämmennyksestä paikallisessa alkoholiliikkeessä kuulemma pulittaa. Sanoisin, että mennääs samantien hakemaan toinenkin, mutta juodaan nyt eka. Pahoitteluni todella surkeasta kuvan laadusta, näemmä läppärin kamera ei parempaan pystynyt tänä iltana.

Hyvää uutta vuotta!

Riojan Siglo

sigloPaikallisesta pitkäripaisesta löytyi eräs nuoruuteni (no, parikymppisyyteni) viini, Riojan Siglo Crianza 2009! Tai no, luonnollisesti ne vuosikerrat joita 90-luvulla kavereiden kanssa nautiskeltiin olivat eri… mutta täytyy myöntää, että reilun kahdentoista taalan viiniksi tämä on edelleen sangen kelpo tapaus! Muistiinpanoja en illallisella tehnyt, mutta senverran muistan, että viinin avauduttua tuoksussa oli mineraalisuutta ja lihaisuutta ja suussa mainiot, ei liian päällekäyvän kuivat tanniinit.

Eipä siinä, ääntä kohti!

Sadonkorjuujuhlat viinien maistelun merkeissä

Avainsanat

, ,

Pidimme miehen kanssa pienet sadonkorjuujuhlat meillä, ja pyysimme vieraita tuomaan mukanaan pullollisen pinot noir -viiniä. Itse kaivoimme kaapeistamme mm. pinot noir -pohjaiset skumpat sekä muutaman lempparimme punaviinipuolelta. Lopputulos oli suunnilleen tällainen… ei ihme, että päätä tänään hieman kivistelee!

lineup_empty

Ainiin, ja #viski.

Ensimmäinen sato!

Lienenkö kunnolla maininnutkaan, että me mieheni kanssa laitoimme anoppilan maille pienen viinitarhan pystyyn? Noh, kerrataan varmuuden vuoksi; päätimme siis muutama vuosi sitten hyötykäyttää palstan, joka oli joskus aikaisemmin toiminut laitumena ja viime ajat seisoskellut lähinnä tyhjillään. Palsta sijaitsee varsin halutuilla pinot noirin kasvatusmailla, joten rypälevalinta oli sillä itsestäänselvä, ja melko mittavan maanparannus- ja muokkausrupeaman sekä loputtomalta tuntuneen siiselisodan jälkeen vihdoin koitti tämä vuosi, kun pääsimme pohtimaan josko otamme jo satoa vai annammeko viinien kasvaa vielä vuoden verran komeammiksi. Päätimme lopulta koittaa ottaa satoa noin puolesta köynnöksistä, ja jättää hieman vaatimattomammiksi jääneet puiden juurella kasvavat köynnökset juuriaan kasvattelemaan.
sato2014_1Sadonkorjuu pääsi melkein yllättämään meidät! Olimme reissussa, kun homma kiitos Kaliforniaa vaivanneen kuivuuden, saamattoman urakoitsijan sekä meidät melkein yllättäneen intiaanikesän vuoksi lähes kuivui käsiin, joten olimme tuskin saaneet Playan tomut karistettua jaloistamme kun jouduimme kiivaisiin sadonkorjuuhommiin. Siinä ei paljon apuvoimia ehtinyt soitella hätiin, ja 12 tunnin käsinpoiminnan jälkeen vannoinkin, että juon loppuvuoden pelkkää paikallista Lapinkultaa ja siideriä…
sato2014_2Mutta työ tekijäänsä kiittää! Tänään on aika puristaa ensimmäiset kaksi saavillista käynyttä alkuviiniä isoihin lasipulloihin kypsymään! Viini tuoksuu jo hyvältä, ihan pinot noirilta, mutta alkuviini on tyypillisesti melko hapokasta ja hiivaista joten mausta on vaikea sanoa vielä mitään. Tottakai oma viini maistuu hyvältä jo tässäkin vaiheessa, mutta odotan jo malttamattomana kuukauden päästä tapahtuvaa viinin ensimmäistä siirtoa ns. hiivan päältä pois (racking, englanniksi, ei mitään hajua mikä tämä olisi suomeksi, saa auttaa!) ja lopullisiin kypsytysastioihin – silloin saamme hieman hajua siitä, minkä suunnan viini ottaa. Ja lopulliset maistiaiset vasta vuoden päästä! Kärsivällisyyttämme koetellaan, sano, onneksi on paikalliset viinikaupat ettei pääse janoon kuolemaan!

Nyt kasaamaan puristinta, palataan käymisastioille toivottavasti pikemmin kuin myöhemmin! 🙂

Hay Shed Hill Cabernet Sauvignon, 2003

HayShedHillMitäs tästä viinistä sanomaan… mokoma viidenkympin villitys nakkasi allekirjoittaneen armotta takaisin viinisnobismin syövereihin, tästä ei ole paluuta. Hyvästi selvät päivät! 😉

Väriltään tämä Australian ihme on tumma rubiini, vivahde granaattiin reunassa antaa ymmärtää, että viinillä on hieman ikää. Tuoksussa on läsnä kaikki kunnon cabernetin elementit: taateleita, viikunaa, tummaa luumua, pippuria ja hieman tomuisuutta, myös vivahde tummista rusinoista hengailee jossain siellä takana. Suussa viini on melko hapokas ja pehmeätanniininen, tummia luumuja ja suklaata tarjoillaan kera happamien kirsikoiden, perästäpäin tuntuu siltä, että tynnyrinkulmaa tuli taas viinispäissään pureskeltua. Melko täydellinen kombo siis! Tuhtirakenteinen, keskivahva (14,5%), ja pitkä, robusti lopetus. Mmm… mmm… MMM!

Tänään kokeillaan yhteensopivuus lampaan kanssa. Mene sinäkin hakemaan omasi!

Nyt sitä Marimaria saa ALKOstakin!

Olen aikaisemmin kirjoittanut Marimarin Pinot Noirista, ja vaikka merkintää täällä puuttuukin, niin erinomaisen hyvin on uponnut myös kyseisen tuottajan Chardonnay. Seuraa ilouutinen synnyinmaan tallaajille: taannoisella Suomen-visiitillä panin merkille, että Kampin lippulaiva-Alkosta saa nyt molempia! Pinot Noir oli vuosikertaa nuorempi kuin artikkelin viini, eli 2008, ja jos en nyt ihan päin prinkkalaa muista, niin Chardonnay ALKOssa oli vuosikertaa 2009. Mehän hankimme pullollisen pinot noiria juhannusjuhlille, ja sangen nopsaan upposi viini seurueelle… vastalauseita kuultiin vain siinä kohtaa, kun viimeisiä tippoja lasiini pullosta puistelin. Mmmm mmm!!!

Ihan halpaa juoma täältä isomman rapakon takaa ei ole, sillä ALKO kuittaa pullollisesta karvan vajaa 60 euroa, siinä missä täällä asiastaan perillä oleva fani saa pullollisen haltuunsa noin 35 taalalla. Mutta jos nyt sattuu merkkipäivä vastaan, ylennys tai vaikka serkun nimipäivät, niin kannattaa tämä viini testata! Jos tykkää kuten minä (hulluna), saattaa kuudenkympin rapsakka hinta tuntua jopa kohtuulliselta.

Ei muuta kuin kimppuun, toverit!

Hartford Court, Seascape Vineyard Chardonnay, 2008

seascape chardonnEsittelyssä sangen herkullinen chardonnay Sonoman rannikolta! Pelkästään tuon kuvan katsominen saa haluamaan lisää tätä…

Viinin kaunis, intensiivinen keltaisen oljen väri kertoo siitä, että viini on saanut kypsyä muutaman vuoden pullossa. Tuoksussa oli jos jonkinmoista hedelmää; meyer-sitruunaa, paistettua omenaa ja ananasta, lisäksi hunajaa ja kuusamankukkaa, kaiken takana vivahde vaniljaa ja paahtoleipää, juuri sopivasti sitomaan tuoksut yhteen. Suussa viinin viskositeetti yhdessä pehmeiden happojen kanssa panivat pohtimaan, onko kyse ylijäämäsokerista. Mutta ei, kuiva tuo minusta sittenkin oli! Sitruunan, aprikoosin, hunajamelonin, persikan vivahteita sekä hieman paahtoleipää voilla. Maltillisesti tammea, hyvä! Kuiva, hedelmäinen, viipyilevä lopetus. Pullo maksoi noin 60 taalaa, oli mielestäni hyvinkin hintansa väärti! Parhaimmillaan juuri nyt.