Pari kuukautta sitten minä ja mieheni törmäsimme tällaiseen mielenkiintoisen näköiseen pulloon Lanzarotelta. Emme olleet edes tienneet, että Lanzaroten vulkaanisessa maassa kasvatetaan viintäkin -mikä näin jälkeenpäin ajateltuna on jopa itsestäänselvää- ja hyvästä viininmaistelusta herkistyneenä päätimme antaa viinille tilaisuuden.
Avasimme pullon nauttiessamme välimerellistä illallista – läheisen pizzeria Za:n maailman parhaat, täysjyväviljaan leivotut lätyt ovat tuplanneet, elleivät jopa triplanneet meidän pizzankulutuksemme! Alkuun tämä nuori viini oli lähes karski juoda, mutta tunnin dekantterissa muhittelun jälkeen se pehmeni ja avautui, ja osoittautui lopulta erittäin kelvolliseksi. Pari tuntia lisää happea olisi voinut avata viiniä vielä enemmän, mutta emme ehtineet sinne asti *ahem*… nälkä, mikä ihana tekosyy… 😉
Viinin väri oli kalpea rubiininpunainen, pinkillä reunuksella. Tuoksussa oli runsaasti tomuisuutta, seurausta Lanzaroten vulkaanisesta maasta (rakastan sitä, kun viinissä maistuu sen kasvuympäristö, eli terroir, näin!) yhdessä puolukoiden, raparperin ja pippureiden kera. Suussa viini oli melko hapokas ja tanniininen. Keskitason rotevuus ja alkoholi. Vivahteita karpaloista, virheästä paprikasta sekä mustapippureista oli tarjolla. Mineraalinen. Kuiva, hapahko, melko lyhyt lopetus. Hyvä, teeskentelemätön ruokaviini! Hinta taisi pyöriä siinä kahdenkymmenen taalan kieppeillä.