Avainsanat

,

Jatketaan vielä hieman olutlinjalla, vaikka sumu puskeekin jo kaupunkiin sisään ja ilma viilenee niin, että viinikin alkaisi kohta kai maistua.

Eräs kaikkien aikojen suosikki hapanoluistamme on pitkään ollut Rodenbachin punainen. Valmistajalta on täälläpäin maailmaa saatavilla sekä tavallinen että Grand Cru -versio aiheesta, ja kun kaapissa kerrankin sattui olemaan molempia samaan aikaan, päätimme vihdoin tehdä pienen vertailun näiden välillä.

Rodenbach

Vasemmanpuoleinen Rodenbach on väriltään tummahkon luumunpunainen. Tuoksu oli hyvin mieto, mikään ei varsinaisesti pompannut esiin, mutta maultaan tämä on selkeästi hapan lagerolut, kevyt ja raikas, seassa mm. mallasta ja hiven kahvia. Hyvä, virkistävä hapanolut, erinomaisen mainio ruokaolut!

Grand Cru on toveriaan moniulotteisempi veijari. 2/3 oluesta on kypsytetty tammessa, ja oluen mainitaan olevan omiaan myös kellariin. Meillä se ei ole ehtinyt koskaan sinne asti… krhm. Noniin, väriltään tämä olut on tumma, kahvinvärinen. Tuoksu on hivenen makea, ja suutuntuma kaveriaan huomattavasti robustimpi. Ensi huikasta lähtien suussa on bileet, joihin kaikki makunystyrät on kutsuttu: hiven makeutta, vähän sitruksisuutta, on kirsikkaa, mallasta ja huomattava tujaus brettanomycis -bakteerin aiheuttamaa kumisuutta. Ja sitten se tammi. Ja ei muuta kuin uutta huikkaa perään, tämä on niitä oluita joita huljuttelisi suussaan mieluusti vaikka litran verran. Menee ruoan kanssa, mutta myös loistava seurustelu- ja puheenaihejuoma!

PS. Emme nähtävästi ole ainoita, joille Rodenbachin Grand Cru on kolahtanut. Olutsivusto poikineen antaa tälle oluelle hyviä arvosanoja.

Advertisements