Avainsanat
Ajattelin aloittaa tällaisen pienen sarjan tunnetuimmista viininvalmistuksessa käytettävistä rypäleistä, ja alkakoon kirjoittelu näin aakkoshakemiston loppupäästä, Kaliforniassa laajalti kasvatetusta lajikkeesta zinfandelista. Tämä alunperin Kroatiasta kotoisin oleva rypälelajike on identtinen kaksonen Italian primitivo-lajikkeen kanssa, joskin pullotettu lopputulos voi olla ja usein onkin hyvin erilainen, johtuen muun muassa kasvuympäristöstä ja valmistustavasta.
Zinfandelista valmistetaan sekä melko makeita rose-viinejä, joita täällä kutsutaan nimellä white zinfandel, että sangen robusteja, hedelmäisiä punaviinejä. Jälkimmäisistä erityisen arvostettuja ovat ns. Old Vine Zinfandel -viinit, jotka on valmistettu vanhojen, joskus jopa lähes satavuotisten viiniköynnösten hedelmistä. Tällainen köynnös tekee hedelmää vähemmän kuin nuoret köynnökset, mutta se hedelmä onkin sitten silkkaa tiivistettä, ja vanhojen köynnösten viinit tapaavatkin olla normaalia huomattavasti rotevampia.
(Miten kauniit, vanhat, yksittäistrimmatut zinfandel -köynnökset!
kuva: Marcia Simmons)
Zinfandel ei ole lajike helpoimmasta päästä mitä kasvattamiseen tulee, ja tämä saattaa osaltaan selittää lajin keskittymisen pääasiassa juuri Kalifroniaan ja Italian Pugliaan. Lajike on altis mädäntymään (bunch rot), ja viihtyy tämän vuoksi paremmin melko kuivassa ja hyvin vettä päästävässä maassa. Viini on myös vähän nirso; vaikka kasvi nauttiikin lämpimästä vaatii se vaihteluksi viileämmät yölämpötilat, eikä jatkuvassa kuumuudessa tuota kunnollista hedelmää, vaan nostaa sokeriarvot aivan liian korkeiksi laadukkaan viinin valmistamista ajatellen.
Zinfandel on myöhään kypsyvä lajike, minkä vuoksi Kalifornian lämpimät syyskelit ovat sille omiaan. Viljelijöiden harmiksi rypäleet kuitenkin kypsyvät melko epätasaisesti, minkä vuoksi moni kasvattaja perinteisesti lykkää sadonkorjuuta siiheksi, kunnes kaikki terttujen rypäleet ovat kypsyneet. Tämä taas johtaa siihen, että tertuissa on osa lähes rusinoiksi kypsyneitä rypäleitä ja osa juuri ja juuri kypsiä, mitä puolestaan seuraa rypäleiden korkea sokeripitoisuus. Zinfandelista valmistetut viinit ovatkin usein alkoholipitoisuudeltaan korkeita ja maultaan melkoisia hedelmäpommeja. Osa Kalifornian kasvattajista on hiljan alkanut ottaa toisenlaista lähestymistapaa lajikkeeseen, ja alkanut korjata satoa mieluummin hieman aiemmin, jolloin viinin hedelmäisyys ja alkoholipitoisuudet ovat olleet maltillisempia. Mm. Brocks Cellars valmistaa todella maukasta zinfandelia osin raa-ahkoista rypäleistä ja lopputulos on hedelmäinen, mutta silti myös happoinen, todella mahtavan maukas viini!
Lasissa zinfandelin punaviinit ovat siis tyypillisesti vahvoja ja hedelmäisiä. Väri on usein mieto rubiininpunainen, ja intensiivisessä tuoksussa voi olla vivahteita mustasta viinimarjasta, tummasta luumusta, taatelista, mulperista, karhunvatukasta ja vadelmasta. Erityisen lämpiminä vuosina tuoksuun tulee helposti makea, kuivatun ja rusinaisen hedelmän tuoksu. Zinfandelin maussa on usein samoja hedelmiä kuin tuoksussa, ja tyypillisesti viini on pehmeä ja sen tanniinit sangen maltillisia. Usein viineissä on myös hieman sokerijäämiä, mitkä pyöristävät makuja edelleen, mutta em. seikoista johtuen zinfandel ei ole ensisijainen valintani kellariin, vaan useimmat zinfandelit ovat mielestäni parhaimmillaan nuorena.
Hedelmäisenä zinfandel toimii loistavasti mm. kalkkunan sekä leivitetyn kananrinnan kanssa. Ja on myös erinomainen seurusteluviini! Suomen ALKOsta saa pullollisen hyvää Gnarly Head – Old Vine Zinfandelia reilulla kympillä. Suosittelen kokeilemaan, on hintansa väärti!